Talvisota puhkeaa

Talvisodan syttyessä 30.11.1939 Joutselän suojeluskunta koki läheltä, miten raja repesi ja kotikylä jouduttiin jättämään. Joutselän suojeluskunnan talvisotapäiväkirjaan (6.10.1939 – 30.4.1940) paikallispäällikkö Viljam Veijalainen ja esikunnan jäsen Tatu Tähkäpää ovat tallentaneet päivä päivältä rajan elämää sodan uhan alla, talvisodan ensimmäiset minuutit ja oman kotikylän tuhon.

Sotapäiväkirjamerkinnän mukaan Joutselän suojeluskunta hälytettiin 6. lokakuuta kello 18, jolloin kaikille suojeluskunnan alueella asuville suojeluskuntalaisille vietiin kuorma-autolla aseet ja varusteet. Toiminnan keskuksena oli rajan tuntumassa ollut suojeluskuntatalo, josta ohjattiin puhelin-, vartiointi-, evakuointi- ja havainnointitehtäviä.

Pöytäkirjaan on kirjattu ensimmäinen rajaloukkaus 9.10. Kolme nopeata lentokonetta havaittiin Joutselän ja kolme Hartosen kohdalla. Seuraavalla viikolla havaittiin yhdeksän venäläisen koneen laivueen lentävän suojeluskuntatalon yli Raivolan suuntaan. Seuraavat merkinnät lentotoiminnasta kertovat venäläisten lentokoneiden lentelevän pitkin rajan pintaa, mutta rajaa ei ylitetty. Lokakuun 13. päivän merkintä kertoo: ” Kello 7. Sää kirkas. Kello 11. Ryssien tähystyspallo nousi tähystämään Mainilan kylän takaa, mutta painui nopeasti alas kun puutykki, jonka 3/J.P.3 pojat olivat tehneet, vietiin asemiin ja suunnattiin sitä kohti.”

JOUTSELÄN SUOJELUSKUNTA (2)
Joutselän suojeluskunnan sotapäiväkirjan sivu 27.-30.11.1939 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1672581)

Marraskuun 26. päivänä kello 9-11 suojeluskuntalaisille pidettiin oppitunti propagandasta, mutta päiväkirjamerkintä keskittyi iltapäivän havaintoon. Mainilasta päin kuului ammuksien räjähdyksiä 6-7 kpl. Seuraavan päivän merkinnät keskittyvät puutykkiin: ”Saatiin tietää, että ryssä väittää Joutselästä ammutun tykeillä Mainilaan 7 laukausta, vaikka meillä ei ollut kuin puutykki.”

Ilmassa oli sähköä. Joutselän suojeluskuntatalolla tiedettiin, että Neuvostoliitto oli esittänyt Suomen hallitukselle uhkavaatimuksen. Marraskuun 29. päivänä alettiin jo aamusta pakata tavaroita, polttaa arkistoa ja papereita. Seuraavan päivän, marraskuun 30:nnen, paikallispäällikkö Veijalainen on kirjannut päiväkirjaan yksityiskohtaisesti: ”Kello 6. Herätys ja aamutee. Kello 7. Alkoi ryssä ampua tykeillä ja krh:lla Joutselän kylää. Ulkoa kuului yhtämittaisia räjähdyksiä. Kello 7.05. Sain tilaamani hätäpuhelun Viipurin skp:hen ja ilmoitin ryssien ammunnasta ja tilasin 2 linja-autoa hakemaan lottia ja sk III nostomiehiä. Kello 7.10. Annoin käskyn puh.keskuksen tuhoamisesta ja sk. siirtymisestä Kivennavalle. Kello 7.20. Lähtivät lotat ja sk.laiset sk.taloltaan viimeistä kertaa ja 3/J.P.3 pojat pistivät talon tuleen. Matka tapahtui kuorma-autolla, 3 hevosella ja pyörillä. Matkan teko oli hengen vaarallista syystä, että ryssä pommitti tietä Kivennavalle saakka. Kello 12. Olivat kaikki toiset onnellisesti perillä, paitsi vääp. Hoppania, joka meni kotiansa polttamaan…”

Sota oli syttynyt. Vihollinen pommitti taukoamatta kirkonkylää. Lotat ja III lk. nostomiehet vietiin kahdella linja-autolla Viipuriin. Kuormasto ja Joutselän suojeluskunta, yhdessä Kivennavan suojeluskunnan kanssa, siirtyivät Pamppalaan. Vääpeli Hoppania palasi raskaalta matkaltaan seuraavana päivänä ja tiesi kertoa ankarasta tulitaistelusta Lintulassa. Joulukuun 2. päivänä Joutselän suojeluskunta jätti palavan kotipitäjän, siirtyi Kyyrölään sieltä Kuusaaseen, Heinjoelle, Pölläkkälään ja Säiniölle sekä sodan loppuajaksi Kavantsaareen.

Teksti: Raili Mäkelä

Lähde: Joutselän suojeluskunnan talvisodan sotapäiväkirja (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1672581)