Salakuljetus kaakkoisella rajalla saavuttanut ennenkuulumattoman laajuuden

Näin otsikoi Karjala-lehti 15.1.1920 ja jatkoi:

Salakuljetus kaakkoisella rajalla on saavuttanut ennenkuulumattoman laajuuden. Joka yö kulkee 20 – 30 elintarpeilla lastattua kuormaa Suomen puolelta Kronstadtiin – Rajakaupat ovat salakuljettajien apuna. Olemme hankkineet rajalta tietoja ja saanet ne tarkistetuksi.

Venäjälle viedään pääosin elintarpeita, varsinkin voita ja rasvaa, mutta myös hevosia on viety satoja ja viedään yhä edelleenkin. Tämän lisäksi salakuljetetaan nahka- ja vaatetavaraa, lääkeaineita, tupakkaa ja tulitikkuja sekä sitä paitsi kaikenlaisia työkaluja, joista varsinkin kirveet ja sahat ovat kysyttyjä.

Suomenlahden rannikolla Inosta rajaan päin kulkee joka yö säännölliset 20 – 30 kuormaa tällaista tavaraa. Tämä käy verrattain helposti päinsä, kun hevosmatka Suomenlahden rannikolta Kronstadtiin kestää hyvän kelin vallitessa vain puolitoista tuntia. Toinen salakuljetuksen pääpaikoista on maaraja Kivennavan Joutselän kylästä aina Inkerin vapaajoukkojen miehittämille alueille saakka, missä salakuljetusta ei nykyään enää harjoiteta, sitten taas Raudun puolella alkaa uusi salakuljetusvyöhyke.

Salakuljettajat ansaitsevat, silloin kun retki onnistuu, hämmästyttäviä summia. Niinpä on aivan tavallista, että kuormasta saadaan 5 000 – 10 000 markkaa riippuen salakuljetettavan tavaran laadusta; rajan yli saadusta hevosesta ansaitaan 10 000 – 20 000 markkaa. Kun salakuljettajien ansiot ovat näin suuret, voivat he käyttää huomattavia summia rajavartiostojen lahjomiseen. On todettu rajavartiosotilaalle tarjottavan jopa 5 000 markkaa rajan yli pääsystä.

Salakuljetus on menestyksekästä, koska viranomaiset eivät tarpeeksi valvo elintarvikkeiden kuljetusta rajaseudulle. Kuinka huikeassa määrin tätä valvonnan puutetta käytetään hyväksi, käy ilmi siitä, että esimerkiksi Terijoelle ja Kivennavalle on tuotettu niin paljon rasvaa ja voita, että niiden kulutukseksi tulee mainittujen paikkakuntien asukasta kohden 5 – 7 kiloa viikossa, vaikka normaali riittävä määrä olisi puolitoista kiloa. Tuo huomattava ylijäämä kulkeutuu rajan yli. Tässä toimessa ovat rajalla sijaitsevat kaupat suurena apuna salakuljettajille tuottamalla kauppoihin suuret määrät tavaraa, jotka he sitten myyvät salakuljettajille suurella voitolla.

Osoitukseksi kauppojen toiminnasta salakuljettajien apuna on meille kerrottu, että esimerkiksi eräässä pienessä rajan kaupassa on ollut joulukuun myynti 100 000 markkaa, kun kauppavaihto samassa kaupassa edellisessä kuussa salakuljetuksen oltua satunnaisesta syystä lähes mahdotonta, oli vain 13 000 markkaa. Tulkoon nyt vielä mainituksi, että tämän kaupan normaali vakituinen kuluttajapiiri on hyvin pieni. Kivennavan pitäjän kahdessa rajakylässä sijaitsevassa kaupassa, joiden kuluttajapiiri on hyvin pieni, myytiin joulukuussa 3 000 kiloa voita, on varmaa, että tästä voimäärästä 90 % on kulkeutunut rajan yli.

Samoilla seuduilla, kuin nämä kaksi kauppaa, sijaitsee myös yksi suurempi kauppaliike, jolla laajempi asiakaskunta kuin kahdella edellä mainitulla yhteensä, mutta kun se ei harjoita yhteistoimintaa salakuljettajien kanssa, on sen keskimääräinen kuukausimyynti ollut 23 000 markkaa.

Samat salakuljettajat, jotka vievät Venäjälle tavaraa, tuovat sieltä palatessaan kuormittain kiihotuskirjallisuutta sekä välittävät kommunistien maanalaista kirjepostia. Näiden samojen salakuljettajien mukana kulkeutuvat myös helposti lukuisat kommunistiagentit Suomeen sekä taas takaisin Venäjälle. Kun salakuljettajat näiden myyrien opastamisesta saavat eri korvauksen, ovat heidän ansionsa sangen hyvät; monet salakuljettajat nauttivat lisäksi vakituista palkkaa, jonka lisäksi tulevat ansiot salakuljetuksesta.

Suojeluskuntalaiset koettavat rajaseudulla voimiensa mukaan estää salakuljetusta ja kiihotuskirjallisuuden maahantuontia takavarikoiden melkein joka päivä huomattaviakin tavaramääriä. Mutta rajan lähellä asuu vain vähän suojeluskuntalaisia ja raja on pitkä ja vaikeasti valvottava, niin eivät he parhaalla tahdollakaan voi estää salakuljetusta. Tätä työtä vaikeuttaa vielä se, etteivät suojeluskunnat tässä työssä ole saaneet valtiovallalta minkäänlaista apua, vaan ovat tehneet kaiken pelkästä asianharrastuksesta ja uhraamalla siihen omaa aikaa. Viipurista käsin on kyllä suojeluskuntajohdon taholta puuhattu heille jonkun verran avustusta, mutta tätä on pidettävä vähäisenä siihen nähden, mitä rajaseudun suojeluskunnat tekevät salakuljetuksen ja kommunistisen kiihotustyön ehkäisijänä.

Teksti on tammikuun 15. päivänä 1920 Karjala-lehdessä julkaistu uutinen. Uutista varten Karjala-lehden toimitus harrasti tutkivaa journalismia rajaseudulla vuodenvaihteessa 1919 – 20. Tekstiä on hieman modernisoitu.  Lähde: DIGI – Kansalliskirjaston digitoidut aineistot

RR