Kivennavan kirkoista

Muolaan Pyhän Ristin seurakunnasta itsenäistyneenä seurakuntana Kivennapa mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1445. Tuolloin sillä on ollut ensimmäinen oma kirkko. Kivennavalla uskotaan olleen kaikkiaan kuusi kirkkoa. Kun kirkot rakennettiin puusta, olivat ne usein lyhytikäisiä. Sodat ja tulipalot tuhosivat kirkkoja. Seurakunnat olivat myös köyhiä ei niillä ollut varoja tarpeellisiin korjauksiin.

Ensimmäisen kirkon sijainnista ei ole tarkkaa tietoa, mutta sen on arveltu sijainneen Kivennavan kylässä, koska pappila sijaitsi säilyneiden asiakirjojen mukaan tuolloin Linnamäellä Kivennavan kylässä. Ensimmäisen kirkon on arveltu tulleen poltetuksi 1495 venäläisten hävittäessä Äyräpäätä. Kivennavan toinen kirkko on todennäköisesti sijainnut Hanttulan kylässä, Vuotjärven rannalla. Pitäjän nimenä olikin 1539 – 1561 Hanttula. Tämäkin kirkko lienee tuhoutunut venäläisten hyökätessä 1556. Katolisella ajalla rakennettiin kirkkojen lisäksi eri pyhimyksille omistettuja papittomia kappeleita, joissa seurakuntien papit ja kiertävät kerjäläismunkit kävivät pitämässä jumalanpalveluksia. 1600-luvulta säilyneiden karttojen perusteella tällainen kappeli olisi ollut Pihlaisissa.

Pihlaisten kappeli
Pihlaisten kappeli kartassa vuodelta 1643 (Jyväskylän yliopisto, www.vanhakartta.fi)
Kivennavan kirkko vuoden 1644 maakirjakartassa
Kivennavan kirkko vuoden 1644 maakirjakartassa (Jyväskylän yliopisto, www.vanhakartta.fi)
Pihlaisten kappeli 1686
Kivennavan kirkko ja Pihlaisten kappeli kartassa vuodelta 1686 (Jyväskylän yliopisto, www.vanhakartta.fi)

Vuonna 1644 Erik Aspegrenin piirtämässä maakirjakartassa on Kivennavan kirkko merkitty Linnamäen lähelle korkealle mäelle kahdeksankulmaisen aitaukseen, jonka ulkopuolelle on merkitty kellotapuli. Koska Linnamäen läheisyydessä ei ole muuta huomattavaa kukkulaa kuin Hanskasuonmäki, on Kivennavan kolmas kirkko sijainnut mahdollisesti kyseisellä mäellä. Tästä kirkosta on maininta vuodelta 1672 säilyneessä asiakirjassa. Siinä kerrotaan kirkon sisätilojen rakentamisesta. Tämäkin Herran huone tapasi kohtalonsa Pietari Suuren Kannaksen valtauksessa 1700-luvun alussa suuressa Pohjan sodassa.

Suuren Pohjan sodan ja isonvihan jälkeen Uudenkaupungin rauhassa 1721 Kivennapa ja Kannas siirtyivät Venäjän vallan alle. Venäjän valloittamat Suomen osat muodostivat oman erillisalueen ja alkoi ns. Vanhan Suomen aika. Vallanvaihdosta huolimatta luterilainen kirkko säilytti asemansa, vaikka sen valvonta järjestettiin uudelleen. Samoin verotustapa ja oikeuslaitos säilyivät lähes ennallaan. Oikeutta jaettiin edelleen vanhan Ruotsin lain mukaan, tosin uusi valta tulkitsi lakia usein eri tavalla kuin aiemmin.

Olojen rauhoituttua ja sotaa väistäneen siviiliväestön palatessa takaisin rakennettiin Kivennavan kirkonkylään Hanskasuon mäelle 1726 Kivennavan neljäs kirkko. Hanskasuonmäki tunnetaankin paremmin Kivennavan Kirkonmäkenä. Kivennavan neljännestä kirkosta on säilynyt seurakunnan kokousöytäkirjojen lehdille tehty pohjapiirros ja penkkijärjestys vuodelta 1732. Se antaa hyvän kuvan kirkosta ja siitä, miten silloinen seurakunta istui kirkossa kylittäin keskilaivan jakaessa sukupuolet toisistaan erilleen, miehet oikealla ja naiset vasemmalla puolella. Pohjapiirroksesta näkyy selvästi alttari ja kuori, jotka on erotettu muusta kirkosta palkilla ja ovella. Kuorissa vasemmalla olivat lukkarin ja papiston penkit. Oikean puolen penkeillä istuivat kuudennusmiehet Michel Koistinen ja Kouhia sekä Vaittilan ja Ylentelän kyläläiset.

Kivennavan kirkkojärjestys 1632_web
Kivennavan kirkon penkkijärjestys vuodelta 1632 (Mikkelin maakunta-arkisto)

Kuorin ulkopuolella vasemmalla puolella olivat kappalaispappilan ja Linnamäen pappilan väen penkit. Oikealla puolella saarnastuolin juurella istuivat Ikolaiset, heidän takanaan poikkilaivan etummaisissa penkeissä Pihlaisten, Luutahännän, Haapalan ja Karvalan kylien väkeä. Näiden jälkeen olivat penkit Ahjärven ja Tirttulan väelle, joiden takana Pamppalan, Rantakylän ja Patrikin miehiä ja naisia omilla puolillaan keskilaivaa. Kolmannessa penkissä oli Kaukolempiälän, Liikolan ja Voipialan asukkaita, heidän takanaan kuokkalaiset, terijokelaiset ja raivolaiset. Viides penkki oli Riihisyrjän ja Puhtulan, kuudes Lintulan ja Joutselän. Vehmaislaiset istuivat heidän takanaan. Sitten Kurkela, Vanhakylä ja Multala. Viimeistä edellisessä penkissä Suurselkälästä, Kanalasta ja Holttilasta, ovensuussa Polviselkäläiset.

Vuosien 1721 – 1741 välillä piirretyssä kartassa näkyy Kivennavalla toinenkin kirkko, joka sijaitsi kartan mukaan Kotselänjärven läheisyydessä. Myös perimätiedon mukaan Kotselän ja Rantakylän välisessä metsässä olisi sijainnut jonkinlainen kirkko. Varmuutta tämän kirkon olemassaolosta ei kuitenkaan ole.

Vuonna 1755 alettiin Hanskasuonmäelle rakentaa Kivennavan viidettä kirkkoa, koska aiemmin rakennettu kirkko oli päässyt pahasti rapistumaan. Neljännen kirkon purkamisajankohta ei ole selvillä, mutta hautaustietojen mukaan neljännen kirkon sisälle haudattiin vainajia vielä 1767. Viides kirkkokin rapistui nopeasti ja sitä korjattiin vuonna 1774, mutta korjaus tehtiin huolimattomasti. Korjauksesta syntyi riita työn suorittajien ja seurakunnan välille. Viides kirkko jäi paikalleen, kun kuudetta kirkkoa alettiin jo rakentaa. Se oli olemassa vielä ainakin 1816, jolloin pitäjän kokouksessa herätettiin kysymys kirkkoaidan kunnostamisesta ja porttien sulkemisesta, etteivät siat ja lampaat pääsisi oleskelemaan kirkkotarhassa ja vanhassa kirkossa.

Kivennavan kirkko
Kivennavan kuudes kirkko vihittiin käyttöön 1812 ja se tuhotui talvisodassa (Kuva: Museovirasto ja Kivennapaseuran kokoelmat)

Kivennavan kuudes kirkko valmistui vuonna 1808, mutta se vihittiin käyttöön vasta 29.6.1812 Suomen sodan melskeiden tyynnyttyä. Uusi kirkko tunnettiin Pyhän Pietarin kirkkona ja se palveli seurakuntaansa kolmentoista vuosikymmenen ajan, kunnes se poltettiin talvisodan puhjettua. Sitä pitävät kivennapalaiset vieläkin ainoana oikeana kotikirkkonaan.

Kivennavan pitäjän kirkko- ja hautausmaata laajennettiin pakkolunastuksella Senaatin 1877 antamalla päätöksellä. Laajennus hyväksyttiin maanmittari R. A. Savenin 1873 toimittaman pakkolunastuehdotuksen mukaisesti marraskuussa vuonna 1878. Näin olivat Kivennavan kirkkomaa ja sitä ympäröivä hautausmaa-alue saaneet sen laajuutensa, joka niillä oli ennen talvisodan syttymistä.

Ote komissiomaanmittari A.R. Savenin piirtämästä kartasta ja pakkolunastusasiakirjasta, jolla lunastettiin maatalollisilta Johan Porvalin leskeltä Anna Seppäseltä, Johan Reinikaisen leskeltä Maria Käävältä ja Hiob Westeriseltä maata kirkko- ja hautausmaan laajennuksen tarpeisiin vuonna 1878.

Tekstin koostaneet RR ja KyPu. (Artikkeli on aiemmin julkaistu Kivennapalainen lehdessä joulukuussa 2014)

Tekstin päälähde Paavo Kiuru: Kivennapa, 1952

Kuvat:
1) Kivennavan kirkon kirkkojärjestys, Mikkelin maakunta-arkisto
2) Kivennavan vanhat kartat, Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto, www.vanhakartta.fi, Historialliset kartat
3) Kivennavan kuudes kirkko, Museovirasto ja Kivennapaseura
4) Kivennavan kirkko-ja hautausmaan laajennuksen pakkolunastuspöytäkirjan ote 4.11.1878, Kansallisarkisto ja Kivennapaseura